torstai 13. marraskuuta 2014

Kaamoksen keskellä

Täällä taas! Rakkaan veljeni syntymäpäivä juhlittu, isänpäiväkin tuli vietettyä ja työpaikan pikkujoulutkin takana. Seuraelämää siis ollut mukavasti pimenevässä talvessa. Kaamos on ainakin minun vireystilaani vaikuttanut merkittävästi: uni on maistunut jo kohta klo21 jälkeen liki joka ilta ja unta riittäis pitkälle aamupäivään. Silti väsymys ei ota lähteäkseen. Toivon siis todella, että aurinko alkais jo näyttäytyä ja tulis lunta! Saatais vähän valoa lisää tähän pimeyteen!
 Tässä pimeydessä on sentään jotain hyvääkin! Ainakin se, että tulee levättyä enemmän, mutta myös mieli alkaa virittyä jo joulun odotukseen. Minusta ainakin on ihanaa, että joulu tulee- se piristää mieltäni. Olisin varmaan laittanut jo jouluvaloja yms sisustusta, mikäli tietäisin yhteishaun tuloksista: kannattaako enää järjetellä täällä vai alkaa pakkailla kamoja. Huomiseen sitä vielä venttailen: toivottavasti tulokset selviää siis silloin eikä veny enää kauemmas. Petyn kyllä kovasti jos näin pääsee käymään.

C-vitamiinia parhaimmillaan.

 Työpäivät tuntuvat pitkiltä ja uuvuttavilta, illalla ei jaksais tehdä itselleen ruokaa saati sitten lähteä kuntoilemaan. Kuulostaako tutulle? "Työn uuvuttavuudesta" voin siinä mielessä olla iloinen, ettei minun tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa siitä, etten ole jaksanut aivan niin paljon kuntoilla. Tämä ei tarkoita sitä, että löhöilisin pitkin iltoja.
 Koska tiedostan, että olen väsynyt ja salille lähtö tökkii ratkaisin homman siten, että lähden ryhmäliikuntatunneille heti töiden jälkeen, mikäli mulla on aamu- tai päivävuoro. Parempi käydä jumppaamas heti töiden jälkeen kun yrittää suostutella itseään innostumaan sen jälkeen, kun on päässyt kotiin rauhoittumaan. Lisäksi en osallistu tunneille, jonne olen aiemmin vaikka mennyt vian siksi, että haluan kehittää juuri tiettyä juttua kehossani yms. Sen sijaan olen osallistunut vain sellaisille tunneille minne oikeasti tekee mieli mennä ja mistä minulle tulee hyvä mieli. Jokaisella on varmasti oma, mukava laji, josta saa hyvää mieltä ja uutta energiaa jaksaa tänä pimeänä vuodenaikana. Itselläni se näyttäisi olevan tällä erää zumba. Siitä olen saanut mukavasti iloista mieltä ja kokenut onnistumisia, joita olen juuri tarvinnut.



Huurteiset lehdet.
 
 Aloitin myös marraskuun 1. päivänä Tikis punnerrushaasteen parissa: haaste tuli hyvää suamaan juuri sen takia, että saan motivoitua itseni liikkeelle viakkei huvittais: on hyvä muistuttaa itselle mihin on lähtenyt mukaan. Ei minun tarvitse joka päivä tehdä juuri sille päivälle määrättyä punnerrus määrää- voin tehdä niin paljon kuin itsestä tuntuu hyvälle: pääasia on että osallistun.
 Lisäksi olen ottanut tavaksi  tv:tä katsellessani jumpata: Mainoskatkot punnerran, teen vatsa- ja selkälihaksia ja venyttelen. Myös sormet ovat saaneet työtä, kun joulusalaisuudet ovat saaneet valmistua ;)
 Vielä olen itseäni kiusannut, kun lenkkeily tuolla pimeäs ei juurikaan nappaa- pakotan itseni ulos tietysti työmatkojen yhteydessä kulkemalla tarkoituksella pidemmän matkan. Lisäksi vielä illalla pakotan itseni ulos viemään edes roskia yms pientä: kyllä piristää muutaman minuutinkin happihyppely!

Hieman valoisampaa kuvaa kaamokseen viikon takaa!

Väsyttääkö? Kuinka olet yrittänyt tsempata itseäsi jaksamaan kaamoksen läpi? Kommentoi blogissani niin saadaan keskustelua aikaan :)

Rankka työviikko takana, tämä päivä koulutuksessa ja huomenna vielä klo 6:00 töihin ja sitten nokka kohti Hyvinkäätä! Ihanaa, VAPAA VIIKONLOPPU viimein!
Kaikille paljon jaksamista tähän pimeyteen! Kyllä se joulu sieltä pian tulee mieltämme lämmittämään :)

CARO

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti