Kesämuistoja ~

Nyt vain muistoja jo kuluneesta kesästä ~ kuvien muodossa.

kesän kukkaset

kesälukemista

kesämuotia

grillistä

Calvin Harris

Micun kanssa

Provinssi 2015

Miljoonakirppiksellä

jälkiruoka ala Caro

Helteellä on parasta ulkona kirjan parissa

Remonttia remonttia

grillin terveyspalat

ulkona syöminen <3

kukat

festarimuotia

itsetehdyt pinaattiletut oman maan antimista <3

remontti

Harris <3

Rysköön huipputuotteet

kukka

Päivä kiipeilemässä Micun kans

välipalaa ala Caro

Muse

Muse Provinssi 2015

kesäjuhlia

kesälomailua

festarimuotia

Muse

kesälomailua

Remontti jatkuu, lomailu jatkuu, kesästä nauttiminen jatkuu! ~

CARO

Kesän mietelmiä

Kesän ensimmäiset raparperit

Kesä töissä, lomalla, rannalla - kuka missäkin. Itse vietän sitä toistaiseksi aikalailla lomaillessa, ellei lasketa, että olen piikana kotona ja hoidan siis suurimman osan peruskotitalous töistä sillä välin, kun äiti on töissä ja veli harjoittelemassa omaa elämää upo uudessa ensimmäisessä omassa asunnossa tunnin ajomatkan päässä. Veljeni valmistui kesäkuun alussa - on täällä siis juhlittukin. :)

Onnea Micu <3

Lohileipäkakku oli niin parasta!

Appelsiini-suklaamousse kakku

Onnellinen sisko

 Alku kesän olin hyvin pettynyt, koska minulla kävi erittäin huono tuuri kesätöiden suhteen. Paikka, jonka vuoksi lopulta muut paikat peruin, osoittautui hirvittäväksi. Olen sen verran paljon ollut jo työelämässä ja nähnyt monenlaista, joten tein ensimmäisen työpäivän jälkeen päätökseni antaa paikka jollekulle toiselle, joka nauttisi tuosta duunista. Itse kun sain purra hammasta koko päivän ja pillahtaa työpaikan oven suljettua päivän päätteeksi katkeraan itkuun. Tässä kohtaa olen sen verran itsekäs ja oman arvon tunteva, että en todella aio enää palata. Se totta kai harmittaa, että työrintamalla sen vuoksi sitten on ollut jokseenkin hiljaista - onhan se hieman haastavaa tässä vaiheessa kesää löytää kesätöitä. Jotain pientä työn tynkää meinasi tulla, jotka nekin peruttiin.
 Haasteita on siis piisannut: ensin menetetty työ, sitten hurjaa työn hakua ja uusia pettymyksiä. Nyt on sellainen olo, että ei enää jaksa nähdä vaivaa. Jatkan tietenkin työnhakua, mutta en siinä mittakaavassa kuin joulun pyhistä saakka. Enää en lähetä SATOJA hakemuksia. Nyt haen duunia sen mukaan mikä tuntuu omalta.

Rentoutumista hyvän kirjan ja teen parissa.

 Viikkojen haaste on ollu myös se, että vietän kesää tosiaan kotosalla. Haluan tehdä täällä olemisen teen jotain, ja todella olen puuhaillut. Ruohonleikkuu on ehdottomasti ollut parasta tässä kesässä tähän mennessä: Samalla kun helpotan äidin uurastusta saan itse mahtavaa hyötyliikuntaa, kun meillä sattuu olla mukavan iso piha ja vieläpä "mäkinen", sekä nauttia vielä hieman viileästä kesäsäästä. Nämä eivät ole niitä haasteita sinänsä, vaan se että osaisin ottaa tämän kesän nyt LOMAN kannalta! Hetken jo ruohoa leikatessa tuli sellainen olo, että ehkä osaankin rentoutua - sisälle tullessa petivaatteitten kimppuun fiilis taas muuttui. Saa nähdä, kuinka kauan minulla menee, että pystyn rentoutumaan: se on kyllä ykköstavoite tälle kesälle! Rentoutuminen, läsnäolo, hyvä mieli ja onnellisuus.

Ja sitten istutus puuhiin!

Yrtit

Kukkaset

 Vaikka luulisi, että kun lomailen, minulla jäisi paljon "luppoaikaa"- toistaiseksi sellaista ei ole hirveästi ollut, sillä kokoajan joko äiti huolehtii, että minulle riittää tekemistä, tai sitten itse olen huomannut jonkin asian mikä vaatii kunnostusta yms. Tai jos olen vain "ollut" olen löytänyt itseni stressaamasta asioita: työ ei ole enää painanut, sen suhteen olen aika hyvin nyt sujut - sen sijaan olen miettinyt koulua ja tulevaisuutta.
 Minulla on mahdollisuus jatkaa hoitsun opintojani, jotka jatkuvat syksyllä kahden kuukauden mittaisella vanhusharjoittelulla. Ajatuskin vanhuksista saa minut ahdistumaan.. Jos tuo aika olisi edes kuukauden lyhyempi, olisin helpottunut.. No, ettei tästä tulisi liian helppoa, sain ilokseni kuulla, että aiemmin varaamani kosmetologin yo-pohjainen koulutus on alkamassa syksyllä. Minulle soitettiin oppilaitoksesta ja kysyttiin haluanko yhä tulla. Kun mietinkin vain vanhuksia ja tuota tulevaa kahta kuukautta huudan yhä enemmän mielessäni: "Kyllä, todellakin tulen kosmetologin opintoihin!", mutta silti minua mietityttää että se on vain kaksi kuukautta. Koulua ei olisi muutenkaan jäljellä kuin 1,5vuotta ja tähän asti olen pärjännyt hyvin arvosanoin. Sitten mieleeni porautuu valinta erikoistumisestani, joita on yhteensä yhdeksän..

Omenankukat

Kirsikat <3

1. Asiakaspalvelu ja tietohallinta: En halua istua tiskin toisella puolella vain varailemassa ihmisille aikoja päivystykseen selaillen asiakastietoja päivästä toiseen.
2. Ensihoito: Kiinnostaa, mutta luulen olevani liian herkkä ja järkyttyväni nähdessäni jotain kamalaa. Toisaalta olen hyvä äkkitilanteissa ja työskentely ambulanssissa olisi jännittävää. Yötyö ei kuitenkaan innosta.
3. Kuntoutus: Tätä olen miettinyt alusta asti, silloin kun vielä mietin vakavasti aikovani vain fysioterapeutiksi näiden opintojen jälkeen. Koska olen erityisen kiinnostunut toimimaan hierojana, uskoin tämän koulutusohjelman tarjoavan mahdollisuuden toimia sellaisena - nyt kuitenkin olen itse alkanut vähän ajatella että se ei taida ihan niin mennä?
4. Lapset ja nuoret: Ei koskaan ikinä! Jos työskentelen lasten tai nuorten parissa, se on liikunnanohjausta tai henkilöt ovat kehitysvammaisia - "normaalista" lapsista en ole kiinnostunut.
5. Mielenterveys- ja päihdetyö: Kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta uskon tämän alan olevan minulle henkisesti liian raskas ja jopa pelottava.
6. Sairaanhoito ja huolenpito: En ole ajatellut työskennellä sairaalassa sairaita hoitaen.
7. Suun terveydenhoito: Ehkä? Avustavana asistenttina toimiminen ihan jees, päivätyö vkl-vapaat eikä yötöitä - mutta riittääkö töitä? Tietääkseni aika paljon lähivuosina ihmisistä on erikoistunut tälle puolelle.
8. Vammaistyö: Kiinnostaa aika paljon veljeni takia. Olen myös pärjännyt hyvin töissä kehitysvammaisten parissa ja tykännyt erittäin paljon. Mutta pelkään, että jos kouluttaudun tälle alalle, en jaksa enää panostaa niin paljon veljeeni ja tuleeko siinä tapauksessa "vammaisuutta" jo hieman liikaa elämääni..
9. Vanhustyö: Työpaikoista erittäin huonoja kokemuksia ei niinkään vanhuksista vaan siellä työskentelevistä ihmisistä. En halua tulla samanlaiseksi työhönsä kyllästyneeksi epäinhimilliseksi ja kurjaksi työkaveriksi kenellekään (totta kai on varmaan vanhainkoteja yms jossa työskentelee fiksujakin ihmisiä, jotka pitävät työstään). Ehdoton EI.

Vadelma-karpalopuuro

Tässä lyhykäisyydessään mitä erikoistumisiin tulee. Yhteenvetona vielä kaikkiin voin sanoa, että noiden yhdeksän joukossa ei tällä hetkellä tunnu olevan yhtäkään sellaista johon haluaisin kouluttautua. Jotkut koulutusohjelmat kiinnostavat jonkin verran, mutta ei 100%sti.. Se ehkä on saanut myös aikaan sen, että ehkä mahdollisesti haluaisinkin vaihtaa opiskelemaan muuta.
 Mutta mitä kosmetologiin tulee, minulla on fiilis, että se on pitkälti vain ihon hoitoa - EI HIERONTAA, mitä haluan tehdä. Lisäksi kosmetologeille ei hirveästi löydy kuin korkeintaan vuokratuolipaikkoja toisen "palveluksesta" - pitäisi siis heti laittaa oma firma pystyyn, mikäli tuohon haasteeseen tartun.
 EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI: käväisin Vaasassa kämpilläni ja sinne oli saanut kirje, jossa kerrottiin, että minut oli valittu elintarvikealalle kouluun ;D Olen haaveillut ja haaveilen yhä omasta konditoriosta. Tämän suhteen tein kuitenkin päätökseni jossa aion nyt pysyä: Tämä on suunnitelma tulevaisuuteen, jos jonain päivänä esim. haluan vaihtaa alaa. Kakkuja yms saan leipoa taatusti omalla aikaa jatkossakin harrastusmielessä. Jotain siis karsittu pois suunnitelmista.

Itse tehty leipä

Terveysjälkkäri <3

 Toisaalta olen miettinyt kokonaan koulun lopettamista: Olisin niin kovasti halunnut sinne osteopatiakouluun, joka jäi vain 3 pisteestä kiinni. Se lannisti mieltäni aika paljon. Jo aiemmin olen miettinyt pitäisikö mennä vain aikuislukioon ja korottaa lukioarvosanoja ja sen siivin päästä kouluun. Tämän vaihtoehdon olen hylännyt, sillä se on kallista. Nyt jos irtoaisi pidempi aikainen työ jostain, voisin tämän suunnitelman toteuttaakin. Mietin tätä sinänsä vakavissani, sillä ensi syksystä alkaen minun on pakko ottaa opintolaina, mikäli aion opiskella jos en satu jotain uutta kivaa ilta/vkltyötä saavani koulun ohelle. Siksi minun pitäisi nyt saada siis mietittyä mitä oikein aion.

 Nyt todella toivoisin, että joku lukija innostuisi kertomaan omista kokemuksistaan mm. koulun saralta: Mikä teidän mielestänne olisi järkevää, jatkaa hoitsun opinnot valmiiksi, vaihtaa kosmetologiksi vai mennä taas töihin ja korottaa lukion arvosanoja? Onko kukaan erikoistunut lähihoitajan kuntoutuksen koulutusohjelmaan; kertoisitko myös mitä opinnot sisälsivät ja voitko toimia hierojana? Oletko korottanut lukioarvosanoja aikuislukiossa ja päässyt opiskelemaan, mitä haluat? Jos sinulle tulee jotain muuta mieleen, saa avautua :) Kaikki kommentit ovat erittäin tervetulleita!

Kahvakuulailemaan!

Lopuksi haluan vielä kiittää ohjaaja Hennaa mahtavista kahvakuula ja piloxing- tunneista! Niitä olen kaivannut niin lujaa, kun olen ollut poissa - kukaan ei vain ole niin huippu ohjaaja kuin tuo aurinkoinen energinen Henna :) Mahtavaa, että hän ohjaa tunteja kesäkuussa - on niin mukavaa käydä ulkona jumppaamassa iloisessa seurassa, ylittää itsensä Hennan kannustuksella ja saada se mahtava tunne, mikä liikunnasta aina pitäisi saada: euforia, jota ei saa mistään muualta ;)

Kesäilta

Niille, jotka lomailevat - rentouttavia kesäpäiviä! Ne, jotka paiskivat vielä töissä ennen lomaa tai koko kesän - mukavia työpäiviä! Kaikille lukijoille - Nauttikaa kesästä, auringosta, ulkona liikkumisesta! Toivotaan, että pian saataisiin nauttia myös hellepäivistä! Nyt haluan toivottaa kaikille hyvää Juhannusta, mikäli en sitä ennen tänne eksy postailemaan ;)


CARO

Hiilarit, hyvinvointini jäljillä

Onpas ollut mukava viikko töissä. Tykkään kyllä tosi paljon työskennellä kehitysvammaisten kanssa, on se vaan pakko myöntää. Parasta antia on varmaan se, kun huomaa kuinka tärkeä noille "pienille" olen sillä vähällä työllä mitä heidän eteen teen ja saada siitä vielä heiltä itseltään palaute. Eilen aamulla heti taksista pompatessan oppilas toivotteli nimipäiväonnea ja myöhemmin samana päivänä koko luokka lauloi onnittelulaulunkin. Aivan ihania lapsia, ohjaajia ja opettajia.
 Tänään taas viimeistä koulupäiväänsä viettävä oppilas tokaisi, että "Sun kanssa on niin kiva olla.", kun menimme tekemään hänen puukäsityötään valmiiksi. Myöhemmin meille oli järjestetty Jean Sibelius- aiheinen konsertti jossa hyvin haastava oppilas istui vieressäni kaikessa rauhassa - ja loppuajasta vain nojaili minuun tyytyväisenä ja oli nukahtaa. Eikä tietoakaan siitä, että hänen kanssaan olisi vaikea työskennellä. Samainen oppilas vielä piirsi minulle iltapäivällä kuvan.
 Voi kumpa kesälläkin olisi näin ihanaa ja leppoista työskentelyä: olisi onnen potku jos jostain kehitysvammaisten kesäpäivähoidosta tai jostain tarjoutuisi kesätöitä - olisin onnenin kukkuloilla! Onneksi saan olla tuolla vielä viikon sijaisuuden jatkuessa :)

Tänä aamuna 6:00

Aamusta alkaen Vaasassa on upeasti komeillut aurinko- hyvä, että sain pyörän kuntoon että pääsin pyöräilemään töihin: olisin raivostunut, jos en olisi päässyt pyörän selkään niin mahtavalla säällä. Töiden jälkeen vielä heitin lenkkiä kaupungilla paisteessa.
 Päivän treeninä tänään oli hikinen puolituntinen ilman taukoja käsipainojen, kahvakuulan ja ikioman "dippi-penkkini" kanssa. Ai, että tätä autuutta! Kädet, selkä ja vatsa kiittävät! Huomen aamulla kyllä tuntuu, koska nytkin tuntuu, että käsien lihaksien energiavarastot ovat huvenneet treenin ansioista. Oli niin tehokas treeni, että aivan unohdin jo huolet ja murheet- edes hetkeksi, huh! Stressin sietoa on syytä harjoitella jatkossakin, ressiä kun tuntuu minulla aina niin paljon olevan :/ Hyvä, että edes joskus saa purettua :)

Dippipenkki ja muut treenikam(a)ut

Vielä ansaittu palauttava palkkioni:
Puolukka-banaani smootie. Puolukoita, koska niistä saa terveellisiä kuituja, kaliumia ja muita antioksidantteja, joita keho tarvitsee. Banaanista saa runsaasti hiilareita, joita tarvitaan jaksamiseen - näin proteiinipitoinen maitorahkajuoma sekä luonnonjugurtti voivat vahvistaa kehoa (mm. vastustuskyky ja kudosten uusiutuminen) ja auttaa kehoa palautumaan liikuntasuorituksesta sen sijaan, että niiden "teho" menisi siihen, että olisin kylläinen. Proteiinilla kun on paljon muitakin tehtäviä kehossamme, kuten ravintoaineiden ja kaasujen kuljettaminen kehossa. Jotta elimistössä muodostuisi entsyymejä ja hormoneja tarvitaan proteiinia.
 Mielestäni proteiineilla ei saa korvata hiilareita. Se pitäisi jokaisen itsestään huolehtivan tietää. Tietysti jos pudotetaan painoa, on luonnollista vähentää hiilareita ja jos haluaa kasvattaa lihaksia proteiinia lisätään ruokavalioon. Mutta normaalipainoisen liikkuvan ihmisen tulisi käyttää molempia säännöllisesti ruokavaliossaan. Hiilareita päivässä tulisi saada 45-60% päivän energiatarpeen täyttämiseksi ja ravintokuituja n. 35g. Proteiinia taas tulisi saada 10-20% päivän energiasaannista.
 Kerron vielä vähän hiilareista, sillä on varmasti niitä, jotka miettivät miksi niitä muka niin paljon tarvitaan muka. Tärkeää on tietenkin saada sitä energiaa, jotta jaksaa, kuten jo edellä mainitsin. Tämän lisäksi on tärkeää myös säästää niitä proteiineja elimistön muihin tärkeisiin tehtäviin. Miten ajattelit saada rasvan hajoamaan kehossasi, jos et käytä hiilareita? Jos kuitenkin saat enemmän hiilareita kuin tarvitsisit, se varastoituu esimerkiksi rasvaksi tai glykogeeniksi, jotta keho voi hyödyntää sen myöhemmin energiana johonkin muuhun.
Mielestäni terveen ihmisen on turha laskea grammoja ravintoaineiden saannissa. Laatu on ehdottomasti määrää tärkeämpää. No miten tämä sitten onnistuisi? Saat sopivasti hiilihydraattia ja kuitua kun lisäät kuitupitoisten hiilihydraattien saantia (täysjyvävija, kasvikset) ruokavaliossasi. Sinun täytyy huolehtia, että vähennät sokeripitoisten hiilihydraattien saantia (esim. makeiset, sokeroidut hillot ja mehut, makeat vanukkaat ja leivonnaiset), mikäli niitä käytät paljon. Satunnainen herkuttelu on tietenkin sallittua. Jotta onnistuisit, on sinun syötävä monipuolisesti lautasmallin mukaan.

The puolukka-banaani smootie

 
 Itselläni on kokemus siitä, kun hiilareita sekä proteiinia on liian vähän käytettävissä ruokavaliossa. Laihdutin tällä tavoin "olemalla syömättä" ja pidemmän päälle sillä ei ollut erityisen hyviä seurauksia. Tuohon aikaan join ainoastaan vettä, teetä ja maitoa. Ruokavaliooni kuului lähinnä kasvikset ja hieman hedelmiä. Energiavajettani täytin toisinaa makeisilla, jos tuli vastoinkäymisiä ja paha olo piti saada purettua. En liikkunut juurikaan. Silti oloni oli läpi päivän heikko, väsynyt, tehoton- energiaa ei tuntunut riittävän mihinkään. Olin kiukkuinen eikä koulussa mieleeni jäänyt juuri mitään. Jopa lihoin, koska en liikkunut ja kehoni alkoi puolustautua energiavajetta vastaan.
 Jos olisin ollut "viisaampi" tuolloin moni asia olisi voinut olla paremmin jo tuolloin. Alkuun tuollainenn syömättömyys oli hyvä tapa ruoskia itseä. Lopulta onneksi tuli viimeinen este vastaan ja tajusin, ettei tässä ole mitään järkeä.
 Aluksi oli vaikeaa alkaa syödä normaalisti: pikku hiljaa lisäilin ruokavaliooni maitotuotteita, täysjyväviljatuotteita, edelleen kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Näiden lisäksi otin ruokavaliossani huomioon rasvat, vitamiinit ja kivennäis- sekä hivenaineet. Onni onnettomuudessa, että kiinnostuin ruuasta, terveydestä ja hyvinvoinnista. Nopeasti huomasin voivani paremmin jo pelkän ruokavaliomuutoksen ansioista. Tähän lisättynä liikunta kruunasi potin. Kunnon kohentuminen lisäsi elämän mielekkyyttä ja paransi itsetuntoani ja alkoi tulla olo, että on ok, että syön "normaalisti".
 Kolme vuotta myöhemmin liikunnanohjaaja koulun jälkeen tunsin olevani ihan eri ihminen. Silloin jo huomasin positiiviset muutokset terveydessäni, sisäisessä ja ulkoisessa hyvinvoinnissani.
 Nyt vuosi myöhemmin huomaan eron yhä selkeämmin, koska kuntoni pääsi hetkellisesti huonontumaan sekä henkinen, että fyysinen hyvinvointini elämäni ollessa yhtä hyppimistä töiden takia 2-vuorotyössä. Kun aina ei ehtinyt levätä tarpeeksi, työvuoroissa ei ehtinyt syödä ja energiaa kului kokoajan olokaan ei ollut häävi. Nyt kun tuo "hullunmylly" on ohi, huomaan voivani paljon paremmin. Kuntoni on parempi kuin liikunnanohjaaja koulun aikaan, kiitos säännöllisen elämänrytmin! Muutokset olen huomannut myös koulussa: muistan asioista eri tavalla, paremmin kuin ennen ja osaan jäsennellä tietoa paremmin kuin aiemmin - eikä minun tarvitse enää kuluttaa koulupäivän jälkeen 12h läksyihin ja oppimiseen niin kuin vielä lukioaikaan piti tehdä. Ruoan, liikunnan, levon ja henkisen hyvinvoinnin symbioosi on elämän hyvinvoinnin elinehto ainakin minulla. Jos jokin näistä osa-alueista retajaa tavalla tai toisella, koko elämä on pilalla ja se näkyy heti kehossani- erityisesti jos syön huonosti. Tämä ei tarkoita, että olisin hylännyt karkit ja leivonnaiset: rakastan niitä ja syön niitä siksi joka päivä- en aina hyvällä omalla tunnolla, mutta sitten liikun enemmän. Toisinaan pysyn kohtuudessa ja olen saavutukseeni tyytyväinen. Olen ylpeä itsestäni, kun tulee päiviä, kun huomaan, etten ole edes haaveillut makeasta. Kuitenkin sallin itselleni tämän herkuttelun, koska saan siitä hyvää mieltä niin kauan kuin se pysyy hallinnassa eikä vaikuta kielteisesti hyvinvointiini. Käytännössä muuten syön liki samoihin aikoihin, säännöllisesti ja monipuolisesti ja olen aktiiviliikkuja. Pienillä jutuilla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa - kokeile aloittaa ruokavaliosta; sieltä on ehkä helpoin aloittaa muutokset!

Päivällinen

Tulipas monenlaista asiaa! En oikein itsekään tiedä, mitä lopulta tekstissäni halusin pitää "pääaiheena": aluksi piti kertoa vain kuulumiset ja sitten hieman treeneistäni- näiden lisäksi paasasin sinulle hiilareiden ja proteiinin tärkeydestä yleisesti. Ja kerroinpa palan elämääni. Tavallaan se on ihan merkittävää, sillä tuo tapahtuma, josta kerroin, on ollut yksi isoimmista elämäni käänne kohdista hyvinvointini kannalta. Enkä kadu päätöksiäni ja aion edelleen jatkaa tätä elämäni projektia.

 Kommentoikaa, kertokaa omia kokemuksia "ruualla kikkailusta" ja omasta hyvinvoinnistanne, jakakaa vian kuulumisia ja kyselkää! Minä vaikenen toistaiseksi ;)

CARO