torstai 21. toukokuuta 2015

Hiilarit, hyvinvointini jäljillä

Onpas ollut mukava viikko töissä. Tykkään kyllä tosi paljon työskennellä kehitysvammaisten kanssa, on se vaan pakko myöntää. Parasta antia on varmaan se, kun huomaa kuinka tärkeä noille "pienille" olen sillä vähällä työllä mitä heidän eteen teen ja saada siitä vielä heiltä itseltään palaute. Eilen aamulla heti taksista pompatessan oppilas toivotteli nimipäiväonnea ja myöhemmin samana päivänä koko luokka lauloi onnittelulaulunkin. Aivan ihania lapsia, ohjaajia ja opettajia.
 Tänään taas viimeistä koulupäiväänsä viettävä oppilas tokaisi, että "Sun kanssa on niin kiva olla.", kun menimme tekemään hänen puukäsityötään valmiiksi. Myöhemmin meille oli järjestetty Jean Sibelius- aiheinen konsertti jossa hyvin haastava oppilas istui vieressäni kaikessa rauhassa - ja loppuajasta vain nojaili minuun tyytyväisenä ja oli nukahtaa. Eikä tietoakaan siitä, että hänen kanssaan olisi vaikea työskennellä. Samainen oppilas vielä piirsi minulle iltapäivällä kuvan.
 Voi kumpa kesälläkin olisi näin ihanaa ja leppoista työskentelyä: olisi onnen potku jos jostain kehitysvammaisten kesäpäivähoidosta tai jostain tarjoutuisi kesätöitä - olisin onnenin kukkuloilla! Onneksi saan olla tuolla vielä viikon sijaisuuden jatkuessa :)

Tänä aamuna 6:00

Aamusta alkaen Vaasassa on upeasti komeillut aurinko- hyvä, että sain pyörän kuntoon että pääsin pyöräilemään töihin: olisin raivostunut, jos en olisi päässyt pyörän selkään niin mahtavalla säällä. Töiden jälkeen vielä heitin lenkkiä kaupungilla paisteessa.
 Päivän treeninä tänään oli hikinen puolituntinen ilman taukoja käsipainojen, kahvakuulan ja ikioman "dippi-penkkini" kanssa. Ai, että tätä autuutta! Kädet, selkä ja vatsa kiittävät! Huomen aamulla kyllä tuntuu, koska nytkin tuntuu, että käsien lihaksien energiavarastot ovat huvenneet treenin ansioista. Oli niin tehokas treeni, että aivan unohdin jo huolet ja murheet- edes hetkeksi, huh! Stressin sietoa on syytä harjoitella jatkossakin, ressiä kun tuntuu minulla aina niin paljon olevan :/ Hyvä, että edes joskus saa purettua :)

Dippipenkki ja muut treenikam(a)ut

Vielä ansaittu palauttava palkkioni:
Puolukka-banaani smootie. Puolukoita, koska niistä saa terveellisiä kuituja, kaliumia ja muita antioksidantteja, joita keho tarvitsee. Banaanista saa runsaasti hiilareita, joita tarvitaan jaksamiseen - näin proteiinipitoinen maitorahkajuoma sekä luonnonjugurtti voivat vahvistaa kehoa (mm. vastustuskyky ja kudosten uusiutuminen) ja auttaa kehoa palautumaan liikuntasuorituksesta sen sijaan, että niiden "teho" menisi siihen, että olisin kylläinen. Proteiinilla kun on paljon muitakin tehtäviä kehossamme, kuten ravintoaineiden ja kaasujen kuljettaminen kehossa. Jotta elimistössä muodostuisi entsyymejä ja hormoneja tarvitaan proteiinia.
 Mielestäni proteiineilla ei saa korvata hiilareita. Se pitäisi jokaisen itsestään huolehtivan tietää. Tietysti jos pudotetaan painoa, on luonnollista vähentää hiilareita ja jos haluaa kasvattaa lihaksia proteiinia lisätään ruokavalioon. Mutta normaalipainoisen liikkuvan ihmisen tulisi käyttää molempia säännöllisesti ruokavaliossaan. Hiilareita päivässä tulisi saada 45-60% päivän energiatarpeen täyttämiseksi ja ravintokuituja n. 35g. Proteiinia taas tulisi saada 10-20% päivän energiasaannista.
 Kerron vielä vähän hiilareista, sillä on varmasti niitä, jotka miettivät miksi niitä muka niin paljon tarvitaan muka. Tärkeää on tietenkin saada sitä energiaa, jotta jaksaa, kuten jo edellä mainitsin. Tämän lisäksi on tärkeää myös säästää niitä proteiineja elimistön muihin tärkeisiin tehtäviin. Miten ajattelit saada rasvan hajoamaan kehossasi, jos et käytä hiilareita? Jos kuitenkin saat enemmän hiilareita kuin tarvitsisit, se varastoituu esimerkiksi rasvaksi tai glykogeeniksi, jotta keho voi hyödyntää sen myöhemmin energiana johonkin muuhun.
Mielestäni terveen ihmisen on turha laskea grammoja ravintoaineiden saannissa. Laatu on ehdottomasti määrää tärkeämpää. No miten tämä sitten onnistuisi? Saat sopivasti hiilihydraattia ja kuitua kun lisäät kuitupitoisten hiilihydraattien saantia (täysjyvävija, kasvikset) ruokavaliossasi. Sinun täytyy huolehtia, että vähennät sokeripitoisten hiilihydraattien saantia (esim. makeiset, sokeroidut hillot ja mehut, makeat vanukkaat ja leivonnaiset), mikäli niitä käytät paljon. Satunnainen herkuttelu on tietenkin sallittua. Jotta onnistuisit, on sinun syötävä monipuolisesti lautasmallin mukaan.

The puolukka-banaani smootie
 
 Itselläni on kokemus siitä, kun hiilareita sekä proteiinia on liian vähän käytettävissä ruokavaliossa. Laihdutin tällä tavoin "olemalla syömättä" ja pidemmän päälle sillä ei ollut erityisen hyviä seurauksia. Tuohon aikaan join ainoastaan vettä, teetä ja maitoa. Ruokavaliooni kuului lähinnä kasvikset ja hieman hedelmiä. Energiavajettani täytin toisinaa makeisilla, jos tuli vastoinkäymisiä ja paha olo piti saada purettua. En liikkunut juurikaan. Silti oloni oli läpi päivän heikko, väsynyt, tehoton- energiaa ei tuntunut riittävän mihinkään. Olin kiukkuinen eikä koulussa mieleeni jäänyt juuri mitään. Jopa lihoin, koska en liikkunut ja kehoni alkoi puolustautua energiavajetta vastaan.
 Jos olisin ollut "viisaampi" tuolloin moni asia olisi voinut olla paremmin jo tuolloin. Alkuun tuollainenn syömättömyys oli hyvä tapa ruoskia itseä. Lopulta onneksi tuli viimeinen este vastaan ja tajusin, ettei tässä ole mitään järkeä.
 Aluksi oli vaikeaa alkaa syödä normaalisti: pikku hiljaa lisäilin ruokavaliooni maitotuotteita, täysjyväviljatuotteita, edelleen kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Näiden lisäksi otin ruokavaliossani huomioon rasvat, vitamiinit ja kivennäis- sekä hivenaineet. Onni onnettomuudessa, että kiinnostuin ruuasta, terveydestä ja hyvinvoinnista. Nopeasti huomasin voivani paremmin jo pelkän ruokavaliomuutoksen ansioista. Tähän lisättynä liikunta kruunasi potin. Kunnon kohentuminen lisäsi elämän mielekkyyttä ja paransi itsetuntoani ja alkoi tulla olo, että on ok, että syön "normaalisti".
 Kolme vuotta myöhemmin liikunnanohjaaja koulun jälkeen tunsin olevani ihan eri ihminen. Silloin jo huomasin positiiviset muutokset terveydessäni, sisäisessä ja ulkoisessa hyvinvoinnissani.
 Nyt vuosi myöhemmin huomaan eron yhä selkeämmin, koska kuntoni pääsi hetkellisesti huonontumaan sekä henkinen, että fyysinen hyvinvointini elämäni ollessa yhtä hyppimistä töiden takia 2-vuorotyössä. Kun aina ei ehtinyt levätä tarpeeksi, työvuoroissa ei ehtinyt syödä ja energiaa kului kokoajan olokaan ei ollut häävi. Nyt kun tuo "hullunmylly" on ohi, huomaan voivani paljon paremmin. Kuntoni on parempi kuin liikunnanohjaaja koulun aikaan, kiitos säännöllisen elämänrytmin! Muutokset olen huomannut myös koulussa: muistan asioista eri tavalla, paremmin kuin ennen ja osaan jäsennellä tietoa paremmin kuin aiemmin - eikä minun tarvitse enää kuluttaa koulupäivän jälkeen 12h läksyihin ja oppimiseen niin kuin vielä lukioaikaan piti tehdä. Ruoan, liikunnan, levon ja henkisen hyvinvoinnin symbioosi on elämän hyvinvoinnin elinehto ainakin minulla. Jos jokin näistä osa-alueista retajaa tavalla tai toisella, koko elämä on pilalla ja se näkyy heti kehossani- erityisesti jos syön huonosti. Tämä ei tarkoita, että olisin hylännyt karkit ja leivonnaiset: rakastan niitä ja syön niitä siksi joka päivä- en aina hyvällä omalla tunnolla, mutta sitten liikun enemmän. Toisinaan pysyn kohtuudessa ja olen saavutukseeni tyytyväinen. Olen ylpeä itsestäni, kun tulee päiviä, kun huomaan, etten ole edes haaveillut makeasta. Kuitenkin sallin itselleni tämän herkuttelun, koska saan siitä hyvää mieltä niin kauan kuin se pysyy hallinnassa eikä vaikuta kielteisesti hyvinvointiini. Käytännössä muuten syön liki samoihin aikoihin, säännöllisesti ja monipuolisesti ja olen aktiiviliikkuja. Pienillä jutuilla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa - kokeile aloittaa ruokavaliosta; sieltä on ehkä helpoin aloittaa muutokset!

Päivällinen

Tulipas monenlaista asiaa! En oikein itsekään tiedä, mitä lopulta tekstissäni halusin pitää "pääaiheena": aluksi piti kertoa vain kuulumiset ja sitten hieman treeneistäni- näiden lisäksi paasasin sinulle hiilareiden ja proteiinin tärkeydestä yleisesti. Ja kerroinpa palan elämääni. Tavallaan se on ihan merkittävää, sillä tuo tapahtuma, josta kerroin, on ollut yksi isoimmista elämäni käänne kohdista hyvinvointini kannalta. Enkä kadu päätöksiäni ja aion edelleen jatkaa tätä elämäni projektia.


 Kommentoikaa, kertokaa omia kokemuksia "ruualla kikkailusta" ja omasta hyvinvoinnistanne, jakakaa vian kuulumisia ja kyselkää! Minä vaikenen toistaiseksi ;)

CARO

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti