Hiilarit, hyvinvointini jäljillä

Onpas ollut mukava viikko töissä. Tykkään kyllä tosi paljon työskennellä kehitysvammaisten kanssa, on se vaan pakko myöntää. Parasta antia on varmaan se, kun huomaa kuinka tärkeä noille "pienille" olen sillä vähällä työllä mitä heidän eteen teen ja saada siitä vielä heiltä itseltään palaute. Eilen aamulla heti taksista pompatessan oppilas toivotteli nimipäiväonnea ja myöhemmin samana päivänä koko luokka lauloi onnittelulaulunkin. Aivan ihania lapsia, ohjaajia ja opettajia.
 Tänään taas viimeistä koulupäiväänsä viettävä oppilas tokaisi, että "Sun kanssa on niin kiva olla.", kun menimme tekemään hänen puukäsityötään valmiiksi. Myöhemmin meille oli järjestetty Jean Sibelius- aiheinen konsertti jossa hyvin haastava oppilas istui vieressäni kaikessa rauhassa - ja loppuajasta vain nojaili minuun tyytyväisenä ja oli nukahtaa. Eikä tietoakaan siitä, että hänen kanssaan olisi vaikea työskennellä. Samainen oppilas vielä piirsi minulle iltapäivällä kuvan.
 Voi kumpa kesälläkin olisi näin ihanaa ja leppoista työskentelyä: olisi onnen potku jos jostain kehitysvammaisten kesäpäivähoidosta tai jostain tarjoutuisi kesätöitä - olisin onnenin kukkuloilla! Onneksi saan olla tuolla vielä viikon sijaisuuden jatkuessa :)

Tänä aamuna 6:00

Aamusta alkaen Vaasassa on upeasti komeillut aurinko- hyvä, että sain pyörän kuntoon että pääsin pyöräilemään töihin: olisin raivostunut, jos en olisi päässyt pyörän selkään niin mahtavalla säällä. Töiden jälkeen vielä heitin lenkkiä kaupungilla paisteessa.
 Päivän treeninä tänään oli hikinen puolituntinen ilman taukoja käsipainojen, kahvakuulan ja ikioman "dippi-penkkini" kanssa. Ai, että tätä autuutta! Kädet, selkä ja vatsa kiittävät! Huomen aamulla kyllä tuntuu, koska nytkin tuntuu, että käsien lihaksien energiavarastot ovat huvenneet treenin ansioista. Oli niin tehokas treeni, että aivan unohdin jo huolet ja murheet- edes hetkeksi, huh! Stressin sietoa on syytä harjoitella jatkossakin, ressiä kun tuntuu minulla aina niin paljon olevan :/ Hyvä, että edes joskus saa purettua :)

Dippipenkki ja muut treenikam(a)ut

Vielä ansaittu palauttava palkkioni:
Puolukka-banaani smootie. Puolukoita, koska niistä saa terveellisiä kuituja, kaliumia ja muita antioksidantteja, joita keho tarvitsee. Banaanista saa runsaasti hiilareita, joita tarvitaan jaksamiseen - näin proteiinipitoinen maitorahkajuoma sekä luonnonjugurtti voivat vahvistaa kehoa (mm. vastustuskyky ja kudosten uusiutuminen) ja auttaa kehoa palautumaan liikuntasuorituksesta sen sijaan, että niiden "teho" menisi siihen, että olisin kylläinen. Proteiinilla kun on paljon muitakin tehtäviä kehossamme, kuten ravintoaineiden ja kaasujen kuljettaminen kehossa. Jotta elimistössä muodostuisi entsyymejä ja hormoneja tarvitaan proteiinia.
 Mielestäni proteiineilla ei saa korvata hiilareita. Se pitäisi jokaisen itsestään huolehtivan tietää. Tietysti jos pudotetaan painoa, on luonnollista vähentää hiilareita ja jos haluaa kasvattaa lihaksia proteiinia lisätään ruokavalioon. Mutta normaalipainoisen liikkuvan ihmisen tulisi käyttää molempia säännöllisesti ruokavaliossaan. Hiilareita päivässä tulisi saada 45-60% päivän energiatarpeen täyttämiseksi ja ravintokuituja n. 35g. Proteiinia taas tulisi saada 10-20% päivän energiasaannista.
 Kerron vielä vähän hiilareista, sillä on varmasti niitä, jotka miettivät miksi niitä muka niin paljon tarvitaan muka. Tärkeää on tietenkin saada sitä energiaa, jotta jaksaa, kuten jo edellä mainitsin. Tämän lisäksi on tärkeää myös säästää niitä proteiineja elimistön muihin tärkeisiin tehtäviin. Miten ajattelit saada rasvan hajoamaan kehossasi, jos et käytä hiilareita? Jos kuitenkin saat enemmän hiilareita kuin tarvitsisit, se varastoituu esimerkiksi rasvaksi tai glykogeeniksi, jotta keho voi hyödyntää sen myöhemmin energiana johonkin muuhun.
Mielestäni terveen ihmisen on turha laskea grammoja ravintoaineiden saannissa. Laatu on ehdottomasti määrää tärkeämpää. No miten tämä sitten onnistuisi? Saat sopivasti hiilihydraattia ja kuitua kun lisäät kuitupitoisten hiilihydraattien saantia (täysjyvävija, kasvikset) ruokavaliossasi. Sinun täytyy huolehtia, että vähennät sokeripitoisten hiilihydraattien saantia (esim. makeiset, sokeroidut hillot ja mehut, makeat vanukkaat ja leivonnaiset), mikäli niitä käytät paljon. Satunnainen herkuttelu on tietenkin sallittua. Jotta onnistuisit, on sinun syötävä monipuolisesti lautasmallin mukaan.

The puolukka-banaani smootie

 
 Itselläni on kokemus siitä, kun hiilareita sekä proteiinia on liian vähän käytettävissä ruokavaliossa. Laihdutin tällä tavoin "olemalla syömättä" ja pidemmän päälle sillä ei ollut erityisen hyviä seurauksia. Tuohon aikaan join ainoastaan vettä, teetä ja maitoa. Ruokavaliooni kuului lähinnä kasvikset ja hieman hedelmiä. Energiavajettani täytin toisinaa makeisilla, jos tuli vastoinkäymisiä ja paha olo piti saada purettua. En liikkunut juurikaan. Silti oloni oli läpi päivän heikko, väsynyt, tehoton- energiaa ei tuntunut riittävän mihinkään. Olin kiukkuinen eikä koulussa mieleeni jäänyt juuri mitään. Jopa lihoin, koska en liikkunut ja kehoni alkoi puolustautua energiavajetta vastaan.
 Jos olisin ollut "viisaampi" tuolloin moni asia olisi voinut olla paremmin jo tuolloin. Alkuun tuollainenn syömättömyys oli hyvä tapa ruoskia itseä. Lopulta onneksi tuli viimeinen este vastaan ja tajusin, ettei tässä ole mitään järkeä.
 Aluksi oli vaikeaa alkaa syödä normaalisti: pikku hiljaa lisäilin ruokavaliooni maitotuotteita, täysjyväviljatuotteita, edelleen kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Näiden lisäksi otin ruokavaliossani huomioon rasvat, vitamiinit ja kivennäis- sekä hivenaineet. Onni onnettomuudessa, että kiinnostuin ruuasta, terveydestä ja hyvinvoinnista. Nopeasti huomasin voivani paremmin jo pelkän ruokavaliomuutoksen ansioista. Tähän lisättynä liikunta kruunasi potin. Kunnon kohentuminen lisäsi elämän mielekkyyttä ja paransi itsetuntoani ja alkoi tulla olo, että on ok, että syön "normaalisti".
 Kolme vuotta myöhemmin liikunnanohjaaja koulun jälkeen tunsin olevani ihan eri ihminen. Silloin jo huomasin positiiviset muutokset terveydessäni, sisäisessä ja ulkoisessa hyvinvoinnissani.
 Nyt vuosi myöhemmin huomaan eron yhä selkeämmin, koska kuntoni pääsi hetkellisesti huonontumaan sekä henkinen, että fyysinen hyvinvointini elämäni ollessa yhtä hyppimistä töiden takia 2-vuorotyössä. Kun aina ei ehtinyt levätä tarpeeksi, työvuoroissa ei ehtinyt syödä ja energiaa kului kokoajan olokaan ei ollut häävi. Nyt kun tuo "hullunmylly" on ohi, huomaan voivani paljon paremmin. Kuntoni on parempi kuin liikunnanohjaaja koulun aikaan, kiitos säännöllisen elämänrytmin! Muutokset olen huomannut myös koulussa: muistan asioista eri tavalla, paremmin kuin ennen ja osaan jäsennellä tietoa paremmin kuin aiemmin - eikä minun tarvitse enää kuluttaa koulupäivän jälkeen 12h läksyihin ja oppimiseen niin kuin vielä lukioaikaan piti tehdä. Ruoan, liikunnan, levon ja henkisen hyvinvoinnin symbioosi on elämän hyvinvoinnin elinehto ainakin minulla. Jos jokin näistä osa-alueista retajaa tavalla tai toisella, koko elämä on pilalla ja se näkyy heti kehossani- erityisesti jos syön huonosti. Tämä ei tarkoita, että olisin hylännyt karkit ja leivonnaiset: rakastan niitä ja syön niitä siksi joka päivä- en aina hyvällä omalla tunnolla, mutta sitten liikun enemmän. Toisinaan pysyn kohtuudessa ja olen saavutukseeni tyytyväinen. Olen ylpeä itsestäni, kun tulee päiviä, kun huomaan, etten ole edes haaveillut makeasta. Kuitenkin sallin itselleni tämän herkuttelun, koska saan siitä hyvää mieltä niin kauan kuin se pysyy hallinnassa eikä vaikuta kielteisesti hyvinvointiini. Käytännössä muuten syön liki samoihin aikoihin, säännöllisesti ja monipuolisesti ja olen aktiiviliikkuja. Pienillä jutuilla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa - kokeile aloittaa ruokavaliosta; sieltä on ehkä helpoin aloittaa muutokset!

Päivällinen

Tulipas monenlaista asiaa! En oikein itsekään tiedä, mitä lopulta tekstissäni halusin pitää "pääaiheena": aluksi piti kertoa vain kuulumiset ja sitten hieman treeneistäni- näiden lisäksi paasasin sinulle hiilareiden ja proteiinin tärkeydestä yleisesti. Ja kerroinpa palan elämääni. Tavallaan se on ihan merkittävää, sillä tuo tapahtuma, josta kerroin, on ollut yksi isoimmista elämäni käänne kohdista hyvinvointini kannalta. Enkä kadu päätöksiäni ja aion edelleen jatkaa tätä elämäni projektia.

 Kommentoikaa, kertokaa omia kokemuksia "ruualla kikkailusta" ja omasta hyvinvoinnistanne, jakakaa vian kuulumisia ja kyselkää! Minä vaikenen toistaiseksi ;)

CARO

Kohti Unelmaa?

Näin on aika taas vierähtänyt! Ei pitäisi koskaan sanoa, että pian taas kuuluilen, kun ei koskaan voi tietää mitä seuraavaksi on luvassa. Enemmän tai vähemmän kiireinen kevät alkaa olla takana päin- ainakin minulla. Ei voi sanoa  kuin HUHHUH. Koulu loppui omalta osaltani tältä keväältä viime perjantaina. Kesäaika on alkamassa!

 Lähihoitajan koulutus on askarruttanut minua, ei ainoastaan koulun alettua vaan vielä viime päivinäkin. Olen menestynyt opinnoissa todella hyvin, vaikka en uskonut niin käyvän. Silti koko kevään olen miettinyt onko tässä mitään järkeä.. Tuntuuko tämä omalta.. Onko tämä MINUN juttuni. Mitä tulevaa syksyä jo mietin, harjoittelut vanhainkodissa ei innosta vanhojen hieman kurjien kokemusten takia, saati sitten tuleva kesä, kun töitä ei ole tarjottu kuin kuntarekryn puolelta- sieltäkin samaisesta vanhainkodista missä jo olen aiemmin ollut..
 Tämä vain ei tunnu siltä, miltä tämän haluaisin tuntuvan. Tuntuu, etten saavuta sitä, mitä olen lähtenyt tavoittelemaan. Varsinkin, kun olen tajunnut kevään kuluessa, että ehkä en haluakaan tähdätä urallani fysioterapeutiksi tai liikunnanohjaajaksi, vaikka molemmat kiinnostavat minua paljon. Se, että kiinnostuin kyseisistä hommista, johtui kai siitä, että muutama vuosi takaperin tutustuin aivan mahtavaan ihmiseen. Hänestä tuli "idolini" johon halusin samaistua täysin. Ihailin hänen uraansa, hänen upeaa kotiaan ja saavutuksiaan urheilun saralla ja aurinkoista luonnetta. Halusin tulla samanlaiseksi.

 Tänä keväänä tajusin, että on alettava elämään sellaista elämää kuin minä ITSE tahdon. Tajusin, että on aika alkaa etsiä jotain, mitä itse haluan ja kaipaan elämältäni sen sijaa, että alkaisin taas haaveilla jostain, mitä joku toinen on saavuttanut ja itse haluaisin tulla samanlaiseksi. Ei enää tätä! Nyt mulla on ollut aikaa miettiä esimerkiksi uravalintojani kaikessa rauhassa. Kerroinkin jo, että en ehkä haaveilekaan itse fysioterapeutin urasta tai liikunnanohjauksista.
 Fysioterapiaan fiilikseni lopahti, kun tajusin, että en voi tulla samanlaiseksi kuin tuo "idolini". Tajusin myös, että on hölmöä yrittää kouluun johon todennäköisesti en ikinä pääse, koska on niin paljon muitakin hakijoita - vieläpä sellaisia, joilla on hituisen paremmat arvosanat kuin itselläni. Ja vaikka kävisin lähihoitajan tutkinnon valmiiksi, se ei auttaisi asiaa, sillä lukio-opinnoistani tulee ne kurjat englannin, matikan ja fysiikan numerot suoraa todistukseeni ja tiputtavat arvosanojani. Aikuislukio tulisi kyseesen vasta, kun on pidempiaikainen työ. Joten unohdetaanpa fysioterapia hetkeksi!
 Mitä liikunnanojaukseen tulee, tajusin että olen oikeastaan aina treenannut yksin. Nautin sen takia yksin treenaamisesta ja vaikka usein ihmisiä haastan mukaan jumppailemaan kanssani, ei monikaan innostu. Pelottaako ihmisiä se, että he tietävät minun olevan "kova" kuntoinen ja minulla olevat tietoa treenaamiseen ja moniin siihen liittyviin asioihin ennemmän kuin heillä? Vai mistä on kyse? Onko vain sattunut väärät ihmiset ympärille, joita olen koittanut houkutella mukaani? Voi olla- se harmittaa todella todella syvästi. Enemmän jos koskaan kaipaisin ystäviä, vieläpä sellaisia, joiden kanssa voisi tehdä kaikkea hauskaa- mukaan lukien liikunta ja hyvinvoinnista huolehtiminen lukuisine hemmotteluineen.
 Okei, hieman menin nyt sivuraiteille- se mitä aioin kertoa, on että en halua ehkä ohjata liikuntaa, koska toisaalta nautin yksin treenaamisesta pitkän yksinolon takia. Myös siksi, että tajusin, että halusin etsiä vain ihmisiä ympärilleni, jotka treenaisivat kanssani ja siten tulisivat ystävikseni. Eihän se ole mitään liikunnanohjaamista silloin- tai on, mutta pidemmällä aikatähtäimellä tulen pettymään.. ja pahasti. Lisäksi on ehkä minulle mukavempaa, etten ole se jota mittaillaan, kun ohjaan jumppaa- mieluummin olen rivissä muiden kanssa. Se siitä sitten ainakin hetkellisesti. Silti vähän harmittaa, että kesäsuunnitelmani ohjailujen suhteen meni mönkään...

Aiemmat lukijat varmaan ihmettelevät nyt miksi puhun kesätöistä vanhainkodissa enkä liikunnanohjauksesta - sehän piti olla unelmien täyttymys minulle.. No menin ja sössin koko homman siinä, kun haaveilin lopettavani tämän lähihoitajan tutkinnon ja muuttavani pääkaupunkiseudulle oppisopimuspaikan perässä. Paikasta ei ole kuulunut vielä tänä päivänäkään - koulutuksen tulisi alkaa 1.6.15. En usko saavani vastausta yhteydenottoihini enää, kun niin ei käynyt aiemmikaan. Harmittaa vain, että kaikki kesäsuunnitelmat tuon varaan jo ehdin laskea ja siten mokata osan hyvistä suunnitelmistani. Eli tässä syy myös siihen, miksi kesän ohjailut meni mönkään.

 No, monia varmaan nyt sitten kiinnostaa, missä nyt mennään, jos enää ei kiinnosta fysioterapia saati sitten liikunnan ohjaaminen..
 Terveysintoiluni ei ole kadonnut minnekään, päinvastoin nyt olen vasta alkanut tajuta, miten sisällä olen tässä terveellisessä ruokavaliossa, liikunnassa, nautinnon etsimisessä- hemmottelussa! Haluan auttaa ja hoitaa ihmisiä- mutten lähihoitajan työmenetelmin- tositaiseksi. Tai mikäli valmistun lähihoitajaksi, suuntaan varmaankin sinne kuntoutukseen tai ehkä jopa ensihoitoon.. Tai jos enemmmän vielä mietin- ehkä hammashoitoon. Saa nähdä.
 Joka tapauksessa hain tänä vuonna jälleen yhteishaussa. Uskon, että tällä kertaa hain koulutukseen, jonne ITSE halusin omana itsenäni. Hain ensisijaisesti Metropolia ammattikorkeakouluun lukemaan osteopatiaa! Nyt olen koko loppukevään odottannut innolla kirjettä, pääsenkö viimein pääsykokeisiin! Vielä uskon pääseväni, mutta hymy voi vielä hyytyä. Petyn kovasti, jos en saa kutsua kokeeseen, mutta olen henkisesti varautunut pahimpaan.

 Se ei ole ainoa stressin aiheeni tässä koulun"myllyssä". Tosiaan huolettaa tuo kesä. Mitähän tekisin?  Ei ole vaihtoehtoja mennä kuin vanhainkotiin- mikä ei niin paljoa kiinnosta, varsinkin kuin pitää varautua syksyn vanhusharjoitteluun, mikäli kouluni jatkuvat lähihoidon parissa. Onko mun pakko mennä paikkaan minne en halua? EI... Mutta mistä rahaa?.. Hmm.... lukuisia hakemuksia on lähetetty, mutta vastauksia ei ole juurikaan kuulunut tai on ilmoitettu, että niistä tietää sitten ehkä vielä vasta neljän viikon kuluttua. Uskallanko perua siis tuonkin työn vain siksi, että odotan saanko ehkä jotain muita hanttihommia? Entä jos lopulta käykin niin, että en saakaan mitään työtä kesäksi? Syksyn kannalta se olisi huono juttu- olisi pakko turvautua opintolainaan jota en ammattikoulun takia ainakaan haluaisi vielä ottaa. Toisaalta olisi juuri oikea aika nauttia kesästä: tuntuu aivan siltä, että nyt pitäisi saada levät ja nauttia, tehdä mitä tahtoo, sillä en ole vuosikausiin pitänyt kesälomaa tai mitään muutakaan lomaa. Aina olen ollut joko koulussa tai töissä tai molemmissa samaan aikaan. Huh, kova on ollut siis tahti. Jokin muutaman tunnin (10-20h/vko) kesätyö olisi ihanteellinen... Saapa nähdä mitä tässä käy.. Asioilla kun on tapana järjestyä! :)

Tämän viikon joka tapauksessa paiskin töitä avustajan duunissa alkukevään harjoittelupaikassani, joten ei huolta miten ajan saisi käytettyä. Jotain mukavaa täytyy keksi myös.. Nyt ja  ensi viikolla ainakin. Ensi viikon viikonloppuna sitten juhlitaankin veljeni valmistumista!

Ehkä nyt taas ehdin kirjoittelemaan useammin, ehkä en- kuka tietää. Kesän odotusta kaikille; onnea pääsykokeisiin, onnea valmistuville, onnea kesätöistä ja nauttikaa kesästä lomalaiset! :)

CARO

Kylmäpuristettua rypsiöljyä, kiitos!

Ekan kerran kirjoittelen kännykällä bloggausta, joten en pitkää pätkää höpise.

 Löysin kotipaikkakuntani Ykköset-lehdestä artikkelin työpaikalta, jossa itsekin olen työskennellyt vaikka ja kuinka vuodesta 2007 alkaen. Jaksan yhä uskoa toimivaan liikeideaan enkä itse muita kasviöljyjä ruuan valmistuksessa käytäkään, sillä tuo öljy on ehdottomasti paras markkinoilla niin maultaan kuin terveysvaikutuksiltaan. Itse olen heikkona erityisesti sitruuna-, chili-paprika- sekä basilika-maustettuihin öljyihin.

Ohessa lehtiartikkeli aiheesta sekä firman nettisivut. Teksti saattaa näkyä huonosti, mutta sen voi lukaista läpi esim tuuri.fi -sivustolta tai kun syötät google-hakuun Ykköset-lehti. Jos kiinnostuit näistä laatu öljyistä lukaise myös lisää firman omilta sivuilta: alavudenoljynpuristamo.fi

Tällaista tänään! Pian jumppaamaan!

CARO

Uusi vuosi, uudet kujeet ja uudet unelmat!

Heipä hei kaikille lukijoille!

 Melkein jo ajattelin, että kirjoittelu jää helmikuun puolelle, mutta ehdin kuin ehdinkin vähän rustailemaan mietteitäni jo/vasta nyt. On tapahtunut niiiiiin paljon kaikkea, etten oikein tiedä mistä aloittaisin..
 Ihmiset tapaavat tehdä uuden vuoden lupauksia - tai nykyään sanotaan jopa ettei tehdä lupauksia, koska ne eivät pidä.. Kuulostaako tutulle? Itsekään en tehnyt lupauksia sen koommin, mutta asetin itselleni terveyteen liittyviä tavotteita, joista esimerkkinä se, että minun on käytävä päivättäin ulkona vähintään kaksi kertaa 10min. ja viikossa liikuntaa tulee harrastaa edes 2,5h vaikka olisi kuinka täysi kalenteri. Ravinnon suhteen pyrin vähentämään herkuttelua- vaikka tähänkään asti sitä en paljoa ole tehnyt, päätin yrittää päästä tavoitteeseen karkkipäivän viettämisestä. Ihan vielä se ei ole onnistunut, mutta koko vuosi on aikaa!

Uusilla nastalenkkareilla kelpaa juosta raikkaassa talvisäässä

Salaatit ovat olleet suosiossani- niistä on niin moneksi

 Tammikuun alussa aloitin vihdoin ja viimein koulun, jota olenkin pitkään kaipaillut. Uusia  ihmisiä, tietoa, uutta orientoitumista ties mihin ja VIHDOIN säännöllinen elämänrytmi- ainakin osittain. Teoriatunneilla on tullut istuttua, mutta myös jotain pientä käytännössä harjoiteltua sängyn petaamisesta potilassiirtoihin ja hampaiden pesuun. Ensimmäinen harjoittelukin alkaa jo ensi viikolla: olen ihan innoissani, sillä pääsin kuin pääsinkin haluamaani kohteeseen erääseen erityiskouluun 7-9 luokkaan. Siellä sitten seuraavat 4,5 viikkoa kuluvatkin varmasti vauhdilla, vaikka hiihtoloma onkin välissä.
 Vielä kun ehtisin saada kaikki elämän osa-alueet tasapainoon niin olisi aivan mahtavaa. Tällä hetkellä, kun yhä koulun ohella töitä kaupalla käyn puurtamassa, meinaa väsy kyllä iskeä jo vuoden ensimmäisellä kuukaudella. Kauhulla odotan kaupan uusia aukioloja, jolloin pitäisi jaksaa valvoa vieläkin pidempään.. Ja nytkin on tehnyt jo tiukkaa. Jonkinlaisten muutosten äärellä sitä kuitenkin jo ollaan- toki lopullista suunnitelmaa vielä pohtiessa.

 Kuitenkin ehdottomasti parhain uutinen tälle alkavalle vuodelle on ollut se, että eräs unelmani toteutuu viimein! Nyt varmasti mieleenne tulevat lukuiset upeat lomakohteet, häät, erilaiset palkinnot, stipendit ja rahoitukset, koulutus... Mutta se ei ole mikään näistä tällä erää.
 Minulle tarjottiin mahdollisuutta, jota olen jo pitkään odottanut, etsinyt kissojen ja koirien kanssa ja kun vähiten odotin saavani sen mitä olen jo kauan halunnut sain kuulla: "Ai että, ihanaa- viimein löysimme ihmisen, joka todella tahtoo tämän duunin! Kiitos, että otit meihin yhteyttä juuri oikealla hetkellä! Palkkaamme sinut ilomielin!" - tyyliin tämä.
 Olisiko jo aika paljastaa? No joo ;) Pääsen vihdoinkin ohjaamaan RYHMÄLIIKUNTAA vieläpä koko kesäksi ja tulevalle syksylle saan yhden tai useamman oman ryhmän! VUHUU!!! Niin paljon olen tätä duunia kysellyt ties mistä ja kaikkialta on sanottu jossain määrin epämääräisesti "ei kiitos, ohjaajia on jo tarpeeksi- hanki kokemusta muualta." Nyt todella olin kreivin aikaan liikkeellä ja minua onnisti, kun olin jo liki luopunut toivosta. Aivan ihanaa! Täytyy tässä vielä muita kesän suunnitelmia pohtia- kauppaa yms. Mutta ryhmäliikuntaahan sitten ohjaan, todellakin! Ei muuta kuin Hietasaareen treenaamaan kanssani ja tunnin jälkeen rannalle ja uimaan mereen ;)

Päivän kahvakuulatreeni

 Olkoon vuoden ensimmäinen postaukseni tällainen raapaisu tulevaan: ensi kerralla postausta ihan liikuntaan ja ruokaan liittyen pitkästä aikaa tavalla tai toisella. Sitä odotellessa, muistakaa nauttia talvesta ulkoillen, levätä riittävästi ja ropata ennaltaehkäisevästi kuumetta yms vastaan.

Kotona oli niin ihanaa hiihtää!

Mielelläni lukisin lukijoiden kommentteja ja niihin vielä vastailisin: toivon siis tänä vuonna runsaasti keskustelua blogissani! Ensiksi voisitte kertoa minkälaisia uuden voden lupauksia teitte? Moni varmasti haluaa laihtua tai muuten vain on aloittanut kuntoilun? Vieläkö treeni-intoa on riittänyt? Kirjoittaa voit muutenkin, jos kaipaat vinkkejä esim. ruokavalioon tai treenaamiseen liittyvissä asioissa. :) Palaamisiin!

Hoitsu CARO
 

Pikkujoulu tunnelmaa

Moikkista! Ajattelin tulla jakamaan kanssanne hieman joulumieltä! Itse kun eilen vietin hyvän ystäväni kanssa pieni muotoisia pikkujouluja, niin päätin tulla hieman kuvia lisäilemään- toivottavasti sinullakin on jo joulufiilis tai viimeistään alkamassa! Mulla se on vasta kunnolla kehkeytymässä - mutta eiköhän se vielä kunnolla tästä syty :)

Yksi niistä upeista talviauringon nousuista

Oi, lunta! <3

Luumu-banaanismootie

Jouluinen luumu-banaanismootie:
1 banaani pilkottuna
5 kuivattua luumua
loraus luumu-rusinakeittoa
n. 2dl maitorahkajuomaa

Kaikki ainekset tehosekoittimeen ja valmista tulee muutamassa minuutissa! Heti valmis tarjoiltavaksi!
 Nam, kyllä jaksoi hyvin juosta tuolla annoksella ;)

Ensimmäinen joululahja - työnantajalta

Tummasuklaamurupiparit

Glögipannu porisemaan!

Pikkujoulukattauksesta

Pikkujoulut

Pian on kaikki paketissa ;)

 Kuinkas te olette valmistautumassa Jouluun? Onko kaikki suunnitelmat pysyneet aikataulussa? Joko odotettu joululoma on alkanut? Kommentoi blogissani ja jaa samalla muillekin lukijoille mukavaa lämmintä joulutunnelmaa!

Joulua odotellen,
CARO

Terveelliset valinnat myös Jouluna

Pahoitteluni heti alkuun, että bloggaukseni ei sisällä tälläerää ainuttakaan kuvaa! Päivät kiiruhtavat päivä päivältä lähemmäs Joulua. Joka päivä mietin, että pitäisi ehtiä tulla kirjoittelemaan blogiin monen moisia asioita- ideoita pursuaa enemmän kuin tosiaan ehdin toteuttaa. Vienoisena ongelmana on ollut myös, että tarvitsisin ihmisen kuvailemaan, kun treenaan. En oikein ole ollut innokas kuvailemaan itseäni joko peilin välityksellä tai vain yhdestä kuvakulmasta kamera lipaston päällä yms. Mutta yritän parhaani joululoman aikoihin sitten saada materiaalia kerättyä blogiini noiden treenien muodossa- julkaisusta en vielä lupaile, mutta kyllä täällä kovasti suunnitteilla on mm. treeniohjelmia yleiseen jakoon :)

 Jotta ihmiset eivät turhaan odottelisi minulta bloggauksia ennen Joulua, Joulun pyhien aikaan ja niiden jälkeen ajattelin ilmoitellakin, että pidän pientä breakiä kirjoittelusta. Kasailen vähän materiaalia, jos vain mahdollista, suunnittelen aiheita kirjoitettavaan muotoon, lomailen ja kirjoittelen kun siltä tuntuu. Ens vuoden puolella tsemppaan taas enemmän, kun päivärytmini selkenee koulun ja työn välillä :) Voi kun kuulostaa kaukaiselta tuo "ensi vuoden puolella"- aivan kuin sinne olisi vuosi aikaa!

 Mutta niin, meillä kaikilla varmasti alkaa olla jo kovat tohinat Joulun ollessa jo hyvin lähellä: viimeistään nyt pitäisi lähteä lahjojen hankintaan, alkaa suunnitella ja tekemään joulusiivoja unohtamatta koristeluja, valmistamaan herkkuja juhlapöytään.. Puuhaa on paljon ja aikaa VÄHÄN! Mutta kanssaihmiset: EI STRESSATA! Joulu on iloinen asia. Perheet kokoontuvat yhteen ja kaikki viettävät talven juhlaa omalla tavallaan, mutta mielestäni tärkeintä on yhdessäolo. Ei se haittaa, jos lattioita ei ole ehditty mopata kolmea kertaa ja pölyjä pyyhkiä jokaisesta kaapin nurkasta. Jouluvieraat tuskin edes huomaavat, jos olohuoneen nurkaan on jäänyt hieman pölyä ja oveen ripustettu joulukranssi on vinossa tai jopa väärinpäin. Heillä tärkeämpää on viettää Joulua yhdessä juuri sinun kanssasi; rentoutua, nauttia hyvästä olosta ja -seurasta ja irrottautua arjesta edes hetkeksi.
 Kuitenkin, jos sinulla on taipumusta stressaantua moninaisten jouluaskareiden parissa kannattaa aloittaa viimeistään nyt valmistelut, ettei kiire ota murskatappiota: tuskin kukaan kuitenkaan haluaa riidellä Jouluna tai maata sohvan pohjalla reporankana, kun on uuvuttanut itsensä lukuisilla töillä. Jos vain mahdollista, delegoi askareita muille; lapset voivat koristella kuusen ja siivota omat huoneensa. Jos on tulossa vieraita aatoksi- vieraat voivat valmistaa osan tarjottavista herkuista, ihan kuinka sovitte. Lahjojen paketointi käy kätevästi nykyisin kauppojen tiskillä kassaneitien toimesta monissa liikkeissä. Näin jää vähemmän paketoitavaa kotioloihin. Jos kortteja ei ehtinyt tehdä tai hankkia vielä kun ne olisi voinut lähettää aiemmin, jotta ne varmasti ehtivät Jouluksi perille voit turvautua e-kortteihin tai vain päivittää naamakirjan statuksen jouluisesti lisäämällä jonkin jouluaiheisen kuvat, runon tai vaikka novellin.

 Moni varmaan pohtii, miten Joulun pyhien aikaan voisi syödä kuitenkin terveellisesti, kun suomalaiseen Jouluun sattuu kuulumaan paljon vähemmän terveellisiä herkkuja. Kaikkea voi nauttia kohtuudella; varsinkin, jos olet jumppaillut läpi syksyn ja elänyt kurinalaisesti ruuankin suhteen. Mutta jotta et kantaisia huonoa omaatuntoa syömistäsi herkuista, kuten kinkku ja erilaiset laatikot, aterioista terveellisempiä saa jo valitsemalla joulupöytään runsaasti salaattia! Erilaiset kalat ovat myös hyviä valintoja, vaikka iltalehti "pelottelee" listeria-aiheellaan kuluttajia. Kahvipöydässä kohvehtien, glögin ja lukuisten leivonnaisten ohella voi tarjoilla erilaisia jouluisia rahkoja tai hedelmäsalaattia. Välipaloiksia tai pieneksi naposteltavaksi sopivat hyvin pähkinät ja siemenet, hedelmiä unohtamatta!
 Jokaisesta ateriasta, välipalasta yms. saa siis omilla valinnoillaan enemmän tai vähemmän terveellisen- itse päätät, mitä suuhusi laitat myös juhlana :)

 Äiti tuli käymään kylässä vähän joulushoppailemassa vielä: kaupoissa ravaaminen kulutti mukavasti energiaa niin eilen illalla kuin tänä aamuna. Vielä pitäisi jaksaa siivoilla ja tehdä pieniä jouluvalmisteluja tälle iltaa, että muuten saa olla viikonlopun kaikessa rauhassa, jos ei huomioida töihin menoa niin lauantaina kuin sunnuntaina. Muuten sitten voi keskittyäkin mukavaan ajanviettoon poikakaverin kanssa. :)

 Jaan vielä herkullisen ja yksinkertaisen joulureseptin kanssanne. ;)


Luumurahka:
500g maitorahkaa
2dl vispikermaa
ripaus vaniliinisokeria
n. 2rkl sokeria
1prk luumumarmeladia
(kuivattuja luumuja halutessasi)

Vatkaa kerma ja sokerit vaahdoksi. Lisää joukkoon maitorahka ja marmeladi. Halutessasi rahkaan hieman pureskeltavaa, leikkaa saksilla tai puukolla kuivatut luumut haluamasi kokoisiksi ja lisää rahkaseokseen. Sekoita ja tarjoile kylmänä vaikkapa kahvipöydässä tai iltapalaksi. Helppo, nopea ja herkullinen!


Nyt joululaulut soimaan ja imurin varteen! :)

 

Lämmintä Joulun odotusta kaikille! :)
CARO

Joulun odotusta ilmassa?

1. Adventti, hyvänen aika! Päivä alkaa kääntyä kohti loppua. Päivään mahtui töiden lisäksi paljon muutakin. Perheeni tuli käymään kylässä pitkästä aikaa ja toivat samalla pakastimeni kotiin: jees! Vihdoinkin pääsen taas nautiskelemaan ihanista marjoista oikein kunnolla! Oli kyllä tärkeää muutenkin että perheeni tuli- en ole nähnyt hetkeen ketään "omia ihmisiäni", joten ikävä alkoi olla jo ISO! Ensi viikolla sitten pääsen palaamaan kotipuoleen itsekin :)

 Vieraiden lähdettyä hieman siivoilin ja virittelin lisää jouluvaloja. Illalla kävin vielä vähän juoksemassa kaupungilla. Katuja valaisi tuhannet jouluvalot ja liiketilojen ikkunoissa komeilevat kyntteliköt: Joulu todellakin on tulossa! Eilen jo kävin hakemassa joulufiilistä Vaasan torilta joulun avauksesta ennen iltavuoroa. Lämmintä glögiä, joululauluja ja kojuja täynnä erilaista krääsää, ruokaa ja joulua!

1. Adventtikynttilä

Tänään en postaile tämän kummemmin. Nyt käperryn sohvan nurkkaan nautiskelemaan teetä ja jouluista hedelmäsalaattia, jonka resepti on seuraava:

Jouluinen hedelmäsalaatti:
hedelmäcoctail purkki
2 banaania
1 omena
2 klementtiiniä
loraus glögiä
(kanelia)

Kaada coctail tarjoiluastiaan. Kuori omena ja klementtiinit. Paloittele hedelmät ja lisää kulhoon. Lorauta joukkoon glögiä oman maun mukaan. Lisää kanelia halutessasi. Hetitarjoiltavissa ;)


Mukavaa illan jatkoa ja alkavaa viikkoa kaikille! :)
CARO